Millainen kuuluisi olla yritysten ja erityisesti kansainvälisten pörssiyhtiöiden vastuu työntekijöidensä ja tehdaspaikkakuntiensa hyvinvoinnista? Lippulaivamme Nokian kurssinmuutoksen vuoksi on pelättävissä laajoja irtisanomisia Suomessa ja erityisesti kotikaupungissani Tampereella. Tampere varmasti selviää – onhan se jo selvinnyt esimerkiksi tekstiiliteollisuuden häviämisestä. Mutta miten käy globaalitaloudessa pienten maaseutupaikkakuntien, joiden vetovoima ei ole samaa luokkaa kuin suurten asutuskeskusten?
Suomen teollisuuden synnylle on omaleimaista sen keskittyminen raaka-aineiden ja energian – metsän ja veden – läheisyyteen, minkä johdosta eri puolille Suomea on syntynyt yhden suuren työnantajan ympärille paljon pieniä teollisia paikkakuntia. Myös valtio pyrki toisen maailmansodan jälkeisessä teollistamispolitiikassaan alueelliseen hajasijoittamiseen. Tarkoituksena oli työpaikkojen luominen tasaisesti eri puolille Suomea sekä alueiden välisen eriarvoisuuden vähentäminen.
Talouden globalisoitumisen myötä monet kansainvälistyneet suomalaiset yritykset ovat lopettaneet taloudellisesti kannattaviakin tehtaita ja yksiköitä vanhoilla pienillä tehdaspaikkakunnilla ja aiheuttaneet valtavan muutoksen yksittäisten kuntien ja kuntalaisten elämään. Pitääkö positiivista tulosta tekevä tehdas tai yksikkö lakkauttaa vain siksi, että sen maantieteellinen sijainti on väärä tai sen tuottama voitto ei riitä osakkeenomistajille?
Suomessa toimivien työpaikkojen kilpailukyky ja elinvoimaisuus tulee nojaamaan tulevaisuudessa yhä vahvemmin tuotteisiin, palveluihin ja toimintatapoihin liittyviin innovaatioihin ja uudistuksiin. Motivoitunut, osaava työvoima tulee näyttelemään siis yhä tärkeämpää roolia yritysten menestystekijänä. Menestymisen globaalitaloudessa määrittelee lisäksi paikallinen toimintaympäristö ja sen joustavuus. Julkisten toimijoiden ja oppilaitosten pitäisi panostaa toimintaympäristöön ja sen laatuun, jotta paikallisille yrityksille olisi tarjolla paikkakunnalla viihtyviä, motivoituneita ja osaavia työntekijöitä. Ja koska pienellä paikkakunnalla yritykset eivät pysty kilpailemaan palkoilla, niiden tulisi panostaa erityisesti työelämän laatuun ja työssä jaksamiseen liittyviin asioihin. Toisin sanoen sekä paikkakunnan että työpaikkojen tulisi näyttäytyä työntekijöiden kannalta houkuttelevina, jotta ne pärjäisivät kilpailussa asukkaista ja työntekijöistä.
Ennen vanhaan suurten sukuyhtiöiden johtajat, patruunat, hallitsivat työntekijöidensä elämää ”kehdosta hautaan”, usein sukupolvesta toiseen. Tehtaiden menestys vaikutti myös paikkakunnan hyvinvointiin. Vaikka patruunoille varmastikin ensisijaista oli oman yrityksen menestys, liitetään heihin usein kertomuksia siitä, miten he ovat katsoneet velvollisuudekseen myös huolehtia työntekijöidensä ja alueensa hyvinvoinnista. Kenties tarvitsisimme jotain positiivista patruunoiden ajasta takaisin. Jotain sellaista, jossa korostuisi yhteisöllisyys ja se, että työpaikkoja voi olla ja töitä voidaan tehdä myös kaupunkien ja kasvukeskusten ulkopuolella – myös globaalissa taloudessa.
Jouni Kempe
Tutkija
Työelämän tutkimuskeskus
